Monet urheiluvaikuttajat ovat puhuneet viime vuosina siitä, että Suomi on urheiluhullu maa, tai pikemminkin menestyshullu maa. Historian saatossa Suomi on pärjännyt monissa urheilulajeissa erinomaisesti ja saatiinpa maassa järjestää myös vuoden 1952 Olympialaiset. Viimeisistä Olympialaisista ja muista arvokisoista saaliiksi ei ole enää tarttunut mitaleja entiseen tahtiin, itse asiassa menestys on ollut monissa kisoissa surkeaa. Miltä sitten näyttää tulevaisuus, kun esimerkiksi Wilma Murron kaltaisia supertähtiä on alkanut nousemaan urheilumaailman kartalle.
Vedonlyöntisivut povaavat heikkoa menestystä
Suomen viime vuosien heikko menestys arvokisoissa ei ole tullut urheiluväelle yllätyksenä. Vedonlyönti sivustot asettavat kohteita, joissa parhaiten menestyviä maita ja eri maiden mitalisaaliita voi povata, ja Suomi ei ole näillä listoilla kovin korkealla. Toisaalta hyvä puoli on se, että parhaat vedonlyöntisivut voivat antaa Suomelle erittäin houkuttelevia kertoimia, jolloin varsinkin suomalaisilla vedonlyöjillä on mahdollisuuksia normaalia suurempiin voittoihin.
Talviolympialaisissa Suomi menestyy yhä jokseenkin hyvin, saahan maamme usein napattua ainakin hiihdosta jonkun mitalin ja jääkiekosta jonkun mitalin. Laadukkaat ja parhaat vedonlyöntisivut eivät kuitenkaan aseta talviolympialaisissakaan kuitenkaan aivan ennakkosuosikkimaiden kärkeen, sillä esimerkiksi Norja ja Yhdysvallat dominoivat näitä kisoja.
Voidaanko jatkossa odottaa mitalisadetta?
Tulevaisuuden näkymät suomalaisessa urheilussa voivat olla valoisatkin, kun huomioon otetaan valonpilkahdukset, kuten Iivo Niskanen ja Wilma Murto. Heidän kaltaisensa urheilijat ovat jo osoittaneet kykynsä menestyä maailman huipulla, ja heidän voidaan ainakin toivoa voittavan mitaleja Olympialaissa. Kaiken lisäksi Murto on vielä hyvin nuorikin, joten hänellä on vielä monet kisat edessään.
Toisaalta vedonlyöntisivustojen kertoimet Suomen menestykselle arvokisoissa eivät ole useinkaan mairittelevia. On myös hyvä tietää, ettei kertoimet ole vain yksittäisten asiantuntijoiden mielipiteitä, vaan esimerkiksi myös tekoälyn tuottamia kertoimia ja numerodataan perustuvia näkemyksiä. Suomeen menestystä voidaan kuitenkin odottaa varsinkin tietyistä urheilulajeista, joissa valmennuksemme on huippuluokkaa. Esimerkiksi keihäänheitossa olemme pystyneet nostamaan esiin vuosikymmenestä toiseen huippuheittäjiä, jääkiekossa olemme yksi maailman huippumaista ja myös hiihdossa reitin maailmanhuipulle pitäisi olla yhä mahdollinen.
Jatkossa myös teknologia ja innovaatiot voivat näytellä entistä suurempaa roolia suomalaisessakin urheilussa. Tekoälyn ja biomekaniikan sovellukset mahdollistavat yksilöllisesti räätälöidyt harjoitusohjelmat ja edistävät suorituskyvyn optimointia. Suomessa on osaamista urheiluteknologian kehityksessä, mikä voi avata uusia ovia menestykseen.
Kesäolympialaisista tuliaisina jopa kymmeniä mitaleja
Suomen menestys kesäolympialaisissa on ollut merkittävä osa maan urheiluhistoriaa jo pelkästään siitä syystä, että olympialaiset ovat urheilumaailman merkittävin kisatapahtuma. Erityisesti 1920- ja 1930-luvuilla, Suomi sai mainetta huippu-urheilumaana, kun Paavo Nurmen ja Ville Ritolan kaltaiset urheilijat dominoivat kestävyysjuoksulajeissa. Nurmi voitti urallaan yhdeksän olympiakultaa ja kolme hopeaa, mikä tekeekin hänestä yhä yhden kaikkien aikojen menestyneimmistä olympiaurheilijoista.
Historian saatossa Antwerpenin 1920 olympialaiset olivat maallemme erityisen merkittävät, sillä Suomi nappasi sieltä mukaansa yhteensä 43 mitalia. Tällaisista mitalisaaleista ei kukaan uskalla enää edes unelmoida, onhan yksikin mitali kesäolympialaisista jo kiven alla. Olympiahistoriaa tarkastellessa oleellinen vuosi oli tietysti myös 1952, jolloin kisat järjestettiin Helsingissä. Maamme sai silloin paljon positiivista huomiota osakseen. Kesäolympialaissa Suomen mitalimäärä on laskenut radikaalisti varsinkin 1990-luvun jälkeen.
Talviolympialaisissa Suomelta odotetaan enemmän
Maamme pohjoisen ja kylmän sijainnin vuoksi mitaliodotukset maamme urheilijoita kohtaan ovat kesäolympialaisia suuremmat talviolympialaisissa. Vaikka talviolympialaisetkin ovat koko maailman kisatapahtuma, on varteenotettavia urheilijoita ja kilpailua mitaleista kuitenkin suhteessa kesäolympialaisiin vähemmän.
Alkaen ensimmäisistä talviolympialaisista 1924, Suomi onkin kerännyt merkittävän määrän mitaleita, erityisesti hiihdossa sekä mäkihypyssä. Jo menehtynyt Matti Nykänen voitti yhteensä neljä olympiakultaa 1980- ja 1990-luvuilla ja hiihtäjä Marja-Liisa Kirvesniemi (ent. Hämäläinen) loisti Sarajevon 1984 talviolympialaisissa voittamalla kolme kultamitalia maastohiihdossa.
Suomi onkin monella mittarilla vielä yksi talviolympialaisten suurmaista. Kilpailu on kuitenkin kiristynyt, eikä maamme ole pysynyt kaikkien lajien kehityksessä muiden mahtimaiden mukana. Esimerkiksi mäkihypyssä on romahdettu täysin mitalisijojen ulkopuolelle ja hiihdossakin menestys on usein vain yhden tai kahden hiihtäjän varassa. Sen sijaan jääkiekossa Suomi on menestynyt erinomaisesti viime vuosina, joista osoituksena viime vuosilta 2 maailmanmestaruutta sekä Olympiakulta vuodelta 2022.
Harrastajamäärät korreloivat menestykseen
Suomessa palloilulajien, kuten jääkiekon ja salibandyn, suuri harrastajamäärä luo vankan perustan kansainväliselle menestykselle. Runsas harrastajapohja tarkoittaa laajempaa lahjakkuuksien määrää, mistä valmentajat voivat löytää ja kehittää huippu-urheilijoita. Suuri harrastajamäärä myös edistää kilpailua ja motivaatiota nuorten keskuudessa, mikä parantaa yleistä urheilullista tasoa.
Toisaalta esimerkiksi yleisurheilussa, joissa lasten ja nuorten harrastajamäärät ovat vähäisempiä, lahjakkuuksien löytäminen ja kehittäminen on haasteellisempaa. Wilma Murron kaltaisten tähtien menestys yleisurheilussa voidaan nähdä harrastajamääriin nähden todellisena onnenpotkuna, vaikka takana onkin valtavasti laadukasta harjoittelua. Pieni harrastajamäärä johtaa usein kuitenkin siihen, että kansainvälinen menestys jää vähäiseksi, sillä laadukkaan valmennuksen ja kilpailukyvyn ylläpitäminen vaatii laajan ja sitoutuneen harrastajapohjan. Eikä suuri harrastajamäärä ole mikään tae menestykselle, kuten voidaan nähdä jalkapallosta. Ja toisaalta menestystä on tullut myös esimerkiksi Formula 1:ssä, vaikka karting-harrastajamäärät ovat maassamme pienet. Urheilumenestyksen saavuttaminen vaatii kuitenkin joka tapauksessa investointeja laadukkaaseen valmennukseen ja urheiluinfrastruktuuriin, mikä ruokkii menestyksen kulttuuria ja inspiroi tulevia sukupolvia.