Hazelight Studios on jälleen kerran todistanut, että yhteistyöpelaaminen ei ole kuoleva genre – se on täällä määrittelemässä uutta standardia. Vuoden 2021 It Takes Two -mestariteoksen jälkeen studio palaa uudella, vieläkin kunnianhimoisemmalla projektillaan: Split Fiction (2025). Tämä scifi-fantasia-seikkailu ei ole pelkkä peli – se on kokonainen elämys, joka juhlii ystävyyttä, luovuutta ja sitä, mitä ihmismieli pystyy yhdessä luomaan. Lue alta meidän oma Split Fiction arvostelu ja muuta tietoa pelistä sekä ominaisuuksista.
Tarinan Sydän: Taistelu tekijänoikeuksista ja luovuudesta
Split Fiction seuraa kahta epätoivoista kirjailijaa, Zoe Fosteria (fantasiainnoittaja) ja Mio Hudsonia (scifi-nörttiä), jotka joutuvat teknologiayhtiö Rader Publishingin ansaan. Yhtiö lupaa julkaista heidän tarinansa, mutta todellisuudessa sen johtaja, karikatyyrimainen tech-pomo Rader, pyrkii varastamaan heidän ideansa tekoälyllä toimivan ”tarinankaappauskoneen” avulla.
Juoni on nokkela kommentti nykypäivän tekoäly ja tekijänoikeuskysymysten ajankohtaisuudesta. Kun Zoe ja Mio vahingossa yhdistyvät samaan virtuaalimaailmaan, heidän täytyy yhdistää voimansa – sekä kirjalliset genreeronsa – paetakseen Raderin kynsistä. Tarina on täynnä kliseisiä elementtejä (esim. ”grumpy x sunshine” -dynamiikka), mutta hahmot kasvavat yllättävän syvällisiksi tarinan edetessä, paljastaen traumaattisen taustansa ja löytäen yhteisen sävelen .
Pelimoottori: Genrejen sekasotku ja Co-opin mestaruus
Split Fiction on kuin pelimaailman smoothie: se sekoittaa genrejä, mekaniikkoja ja viittauksia niin huolettomasti, että jokainen taso tuntuu uudelta seikkailulta. Yksi hetki olet laskettelemassa Tron-henkisellä moottoripyörällä neonvaloissa, seuraavana ratkomassa pulmaa haltijoiden metsässä piereskelevän possun hahmossa.
Pelin vahvuus on sen pakottava yhteistyömekaniikka. Esimerkiksi:
- Twin-stick shooter -tasolla toinen pelaaja ohjaa alusta, kun toinen ampuu vihollisia.
- Gravity-shift -seikkailussa teidän täytyy kääntää painovoimaa yhdessä päästäkseste eteenpäin.
- Loppuhuipennuksessa peli murtaa neljättä seinää, yhdistäen kaikki aiemmat mekaniikat yhteen hullunkuriseen sekvenssiin.
Vaikka Hazelightin edelliset pelit keskittyivät ”luottamukseen” (A Way Out) ja ”yhteistyöhön” (It Takes Two), Split Fiction korostaa ystävyyttä – ja se näkyy jokaisessa pulmassa.
Tekniset Suoritukset: Näyttöön, ääniin ja järjestelmävaatimuksiin
Peli on visuaalisesti häikäisevä, erityisesti Zoe:n fantasiamaailmat, jotka muistuttavat Elden Ringin maisemia. Scifi-osuudet ovat värikkäitä, mutta joissain kohtia liian steriilejä verrattuna fantasy-puolen yksityiskohtiin. Äänimaailma on täydellinen: synthwave-sceneissä sykähdyttävä elektro ja fantasiassa orkesterisävyt tekevät tunnelmasta elävän.
Hyvä uutinen PC-pelaajille: peli pyörii jopa vanhemmilla koneilla (GTX 970 riittää), ja Steam Deck -tuki on virallisesti vahvistettu.
Kriittinen katse: Missä Split Fiction stagnaantuu?
Ei mikään peli ole täydellinen. Split Fictionin suurin heikkous on sen kliseinen antagonisti. Rader on liian läpinäkyvä Elon Musk -karikatyyri, eikä hänen motiivejaan syvennetä tarpeeksi. Lisäksi pelin alkuvaiheissa hahmot tuntuvat paperinohuilta, vaikka heidän kehityksensä onkin tyydyttävä.
Toinen pieni ärsyke on respawn-järjestelmä: jos toinen pelaaja kuolee pomotaistelussa, uudelleensyntyminen voi johtaa halpaan kuolemaan, kun vihollisten hyökkäykset ovat jo käynnissä.
Kokonaisarvio: Vuoden peliehdokas?
Split Fiction on enemmän kuin peli – se on kokemus, joka muistuttaa meitä siitä, miksi rakastamme videopelejä. Sen 14-tuntinen kampanja (tai 8–10 tuntia, jos ette juokse sidequesteja) on täynnä hetkiä, jotka jäävät mieleen: lohikäärmeillä lentely, kirjallisuusviittaukset ja se hetki, kun huudatte kaverillenne ”Nyt!” samaan aikaan.
Vaikka tarinan antagonisti jättää toivomisen varaa, loppuratkaisu on niin nerokas, että se nostaa koko kokemuksen uudelle tasolle. Jos ette ole vielä löytäneet vuoden 2025 parasta co-op-peliä, Split Fiction on valmis viemään paikan.